Linkki

LINTUPARVI

Olen harrastanut lintuja jo parikymmentä vuotta. Lapsena kinusin pitkään jotain omaa lemmikkiä ja lopulta vanhempani suostuivat ”joihinkin pieniin häkkilintuihin”. Ensimmäiset lintuni olivat lopulta tulikutojia, jotka eivät ole ihan perinteinen laji lintuharrastuksen aloitukseen. ”Vahingosta” viisastuneena hankin myöhemmin myös tavallisempia häkkilintuja eli lokkipeippoja, seeprapeippoja ja kanarialintuja.
Nykyään kaupalla asuvaan ”parveen” on kertynyt kaikenlaista siivekästä. Lintuharrastus tuntuu olevan nykyään aika vähäistä eikä lintuja myyviä eläinkauppoja ole kovin paljon. Meidänkin linnuista osa on kulkeutunut tänne toimintansa lopettaneista liikkeistä.

ROOPE - Jako eli harmaapapukaija, Psittacus Erithacus

Aloitetaan esittely ”talon vanhimmasta” eli Roopesta. Roopen arvioitu syntymävuosi on 1958 ja se saapui kaupallemme asumaan kesällä 2004. Se ehti asua entisessä kodissa parikymmentä vuotta, mutta valitettavasti perheen isän astma äityi niin pahaksi, että Roopesta oli luovuttava. Roope on kokenut elämänsä aikana kovia. Kun entinen omistaja näki sen ensimmäisen kerran eräässä eläinkaupassa, se oli ollut lähes höyhenetön reppana, jonka toinen silmä oli jossain vaiheessa vahingoittunut niin, että se oli kuivunut mitättömäksi. Se oli hiljattain saapunut kyseiselle eläinkaupalle sitä edellisestä kodistaan, missä sitä oli pidetty huonosti. Uuden kodin hyvässä hoidossa höyhenet kasvoivat takaisin, mutta toinen silmä on vieläkin täysin sokea. Kaupallamme Roopelle hankittiin suuri häkki, jossa se viihtyy hyvin. Häkin luukku on usein auki, mutta ilmeisesti huonon näkönsä vuoksi se ei uskaltaudu ulos sieltä. Luukulta on kuitenkin kiva pällistellä ihmisiä ja kerjätä namuja. Sanoja Roope ei ole oppinut toistamaan, vaikka jakot ovatkin yleensä taitavia puhujia. Sen sijaan se oppii todella nopeasti erilaisia vihellyksi ja sen uusimpia bravuureja ovat tällä hetkellä Jyskin mainostunnari ja Akcentin Kylie-biisi!! Mitenkään täysin kesy se ei ole vaan tulee kyllä näpeille jos sitä sen mielestä häiritään aiheettomasti häkissään. Tai jos ruokakuppiin uskalletaan lisätä ruokaa ;) Muuten se on kiva poika... tai tyttö, ja nauttii siitä, että sillä on ainakin 8 tuntia ohjelmaa päivittäin ihmetellesään millaisia asiakkaita ovesta tulee ja päästessään mahdollisesti jujuttamaan niiden mukana tulevia koiria vislaamalla niille… Roopelle on muodostunut suuri ystävä- ja ihailijapiiri asiakkaidemme joukosta.

SVEN ja OLGA - Jaavan naurukyyhky, Streptopelia sp.

Sven on entinen taikurin temppukyyhkynen. Taikuri päätti kuitenkin luopua siitä koska se oli aggressiivinen muita lintuja kohtaan. Niinpä se päätyi pienen mutkan kautta kotiini jouluna 1996, jolloin se oli pari vuotias. Olen aina ihmetellyt ettei kyyhkysistä ole tullut suositumpia lemmikkejä, koska ne ovat todella helppohoitoisia ja mukavia lemmikkejä. Ne ovat peruskesyjä eivätkä tykkää huonoa, vaikka niitä pitelisi käsissä ja silittelisi, mistä suurin osa linnuista olisi kauhuissaan. Ne eivät tuhoa kotia nokallaan eli niitä uskaltaa pitää vapaana ja syövät hyvällä halulla mitä tarjotaan. Ne keikkuvat mielellään omistajansa olkapäällä eikä niillä ole paha äänikään. Kerrassaan mukavia lemmikkilintuja.
Sven on aina ollut vähän hönö. Sen lentotaidossa ei ole kehumista ja se saattaa törmäillä seiniin, minkä jälkeen se istuu pitkään lattialla kommentoimassa tapahtunutta tragediaa. Se alkoi vähitellen vaikuttaa hieman yksinäiseltä ja niinpä sille hankittiin alkuvuodesta 1999 kaveriksi nuori luonnonvärinen neito Olga. Olga on asiakkaani kotikasvattama eli kovin erilaisista lähtökohdista kuin Sven. Se osaa lentää upean kevyesti ja aina aiottuun paikkaan eikä seinille ;) Niistä tuli Svenin kanssa heti hyvät kaverit ja ovat olleet erottamattomat siitä lähtien. Niillä on ollut kolme poikuetta ja olisi ollut enemmänkin jos ne olisivat saaneet valita. Munia löytyy vähän turhan usein häkin pohjalta tai ruokakupeista. Kesät ne asuvat mökillämme ulkotarhassa ja nauttivat olostaan saaristolaislintuina. Sven ja Olga ovat myös esiintyneet Tuikku Kaimion "ohjastamina" monissa elokuvissa ja mainoksissa.

Agapornikset

ROMEO & JULIA - Rakkauspapukaija, Agapornis roseicollis

Pikku rakastavaiset muuttivat kauppaan 2002. Ne ovat syntyneet todennäköisesti 90-luvun puolivälin tienoilla. Tuttavani ei voinut enää pitää niitä kotonaan ja tänne ne mahtuivat silloin hyvin. Niille hankittiin suuri häkki kun huomattiin, ettei niitä voinut päästää lentelemään vapaana. Agapornikset rakastavat tuhoamista ja pieniin koloihin sulloutumista etsiessään sopivaa pesäpaikkaa. Se ei oikein liikkeessä käynyt päinsä. Kaveruksista Julia on se fiksumpi osapuoli, joka aina huomaa jos häkin luukku on jäänyt ilman lukkoa, avaa nokallaan luukun ja johdattaa kaksikon pahantekoon. Onneksi ne ovat ahneita ja ruoan avulla ne saa nopeasti takaisin häkkiin. Niillä on ollut useampi poikue ja poikasia on aina käsitelty runsaasti, joten uusiin koteihin on päätynyt varsin kesyjä pikku agaporniksia. Julia kuoli kevättalvella 2007 ja Romeo totuttelee nyt yksin asumiseen. Hakusessa on joku mahdollisesti oman puolisonsa menettänyt aikuinen naaraslintu, koska yksinäisyys on rakkauspapukaijalle aika ankeaa…

KANARIALINNUT, Serenius Canarius

Karkkilan kanarialinnut

Kanarialinnut ovat aina olleet omia suosikkilintujani! Ne ovat kauniita, toimeliaita, fiksuja ja koiraat laulavat upeasti. Vapaana ollessaan ne eivät tee tuhoja ja oppivat nopeasti miten häkkiin mennään takaisin. Tavoitteenani on ollut kasvattaa yksivärisiä kanarialintuja, joista väreinä oranssi, keltainen ja valkoinen.
Kaupalla asustelee nyt keltainen pesivä pariskunta Aatu (10-2004, Faunatar) ja Titi II (2003). Ne ovat innokkaita pesimään ja keltaisia poikasia on tullut useasti. Lisäksi on toinen ”uusi” keltainen pariskunta; Arska (08-2006, oma kasvatti) ja Jaffa (4.4.2005, Karkkila). Jaffa on vähän oranssin sävyinen ja Arska kirkkaan sitruunankeltainen. Näillä ei vielä ole ollut poikasia, mutta pesäkori laitetaan näinä päivinä… Kolmas ”pariskunta” on oranssi; Candy (4.4.2005, Karkkila) ja Satsuma (08-2005, Saksa). Satsuman piti olla koiras, Myynnissä

mutta vaikka ne ovat munineet ja hautoneet ahkerasti, ei poikasia ole tullut, joten epäilen, että Satsuma ehkä onkin tyttö vaikka vähän laulaakin. Eli jostain pitäisi löytää oranssi varma uros, että oranssi-kasvatus jatkuisi. Lisäksi on yksi oranssi naaras Titi (06-2000), joka asustelee yksinään. Sen muutama höyhen on alkanut kasvamaan vinksalleen, joten sitä ei enää käytetä ”jalostukseen”. Vaivan syytä ei varmaksi tiedetä, mutta en halua että se periyttää sitä poikasilleen. Suuri ylpeyteni on valkoinen naaras Pulmunen (08-2005, Saksa).

SINIVIIRIÄISET, Coturnix chinensis

Hauskat siniviiriäiset päätyivät kauppaamme kun Karkkilassa ollut eläinkauppa lopetti toimintansa. Lintuja oli silloin viisi, mutta kaksi myin heti pois. Vaihdossa sain yhden valkokurkkuisen koiraan. Kukko sai nimekseen Gabriel (06-2005) ja kaverikseen ruskean naaraan, jonka nimeksi tuli Hieta (05-2005, Karkkila). Tämä pari on saanut muutaman kerran poikasia ja Hieta on hienosti hautonut munat ja hoitanut poikaset. Paitsi ensimmäisellä kerralla, jolloin se pelkäsi näitä munista yhtäkkiä ilmestyviä yllätyksiä… ;) Vankeudessa asuvilla linnuilla on haudontavietti usein kadonnut ja munat haudotaan haudontakoneessa. Onkin hyvä, että jotkut kanat kuitenkin hautovat itse, koska todennäköisesti myös niiden poikasilla on tämä vietti sitten jäljellä. Tällä hetkellä (elokuu 2010) kaupalla asustaa ainoastaan leskeksi jäänyt kukko Gabriel.

TIMANTTIKYYHKYT, Geopelia cuneata

Kaupan erikoisempia asukkeja ovat olleet myös kauniit timanttikyyhkysisarukset (02-07). Olen ihaillut näitä siroja kyyhkysiä jo kauan ja eräänä päivänä yksi asiakas soitti ja kysyi ottaisinko myyntiin hänellä syntyneet sisarukset. Niin ne ilmestyivät kaupalle ja asuivat yhdessä sekalaisen peippoparven kanssa. Molemmat olivat ilmeisesti uroksia ja alkoivat tapella n.vuoden ikäisenä, joten toinen muutti työntekijämme luokse ja toinen parakiittiparveen asiakkaallemme. Linnut tulivat hyvin toimeen pienten peippojen ja viiriäisten kanssa. Aika paljon lentotilaa ne kaipaavat eli tarvitsevat ison häkin tai vapaana lentelyä.

SEKALAINEN PEIPPOSEURAKUNTA

Peipot ovat pieniä, sosiaalisia lintuja, jotka tulevat yleensä hyvin toimeen toistensa kanssa. Liikkeessämme elää suuressa häkissään sekalainen peipposeurakunta, johon on aikojen saatossa kuulunut erilaisia jäseniä. Karkkilan 4Petsin lopettaessa toimintansa liikkestä muuttivat meille tummanruskeat lokkipeipposisarukset (05-05). Lisää saman lajin lintuja saimme asiakkaaltamme vuonna 2008. Eirassa toimintansa lopettaneesta eläinkaupasta puolestaan saapui harlekiinipeippopariskunta: mustapäinen naaras Hilma (2000), ja sen puoliso Severi sekä perhospeipponaaras Essi, jolle myöhemmin hankittiin kaveriksi Elmeri. Parvessa on aiemmin elellyt myös punapiispapariskunta Piikki ja Pumpuli. Kasvatin aikaisemmin fawn-värisiä valkoisia seeprapeippoja, joilla kuviointi näkyy himmeänä. Ehkä niitäkin vielä joskus hankitaan taas lisää.