B-poikue 5.6.2001. Tässä poikueessa oli 2 melkein valkoista (siamsoopeli) naarasta Blondi, uudessa kodissaan Lumikki ja Bingo. Lisäksi riistanvärinen uros Bruno ja pienen pieni musta uros Bonsai; uudessa kodissaan Elvis. Elvistä jouduttiin aluksi lisäruokkimaan, niin pieni se oli ja jäi vähemmälle maidolle kun isommat tuuppivat sitä tieltään, mutta siitäkin kasvoi lopulta ihan kunnon kani ;). Bingossa oli heti pariviikkoisena ”sitä jotain”. Sitä saattoi käsitellä miten päin vain ja aina se oli yhtä onnellinen ja narskutteli tyytyväisenä hampaitaan. Kun häkin luukun avasi, tunki se sieltä väkisin syliin. Niin kummallinen se oli etten voinut ajatellakaan, että olisin raaskinut siitä luopua ja niin se jäi kaupalle asumaan.
    Pummin kuoltua oli hetken niin, että Pulla oli ainoa kanimme ja tuntui että Pummin tyhjään häkkiin pitäisi joku asukki löytää. Kuulin chinchillan värisestä Nelli-hermeliinistä (Hunajapupun Nelli), josta oli jouduttu perheessä luopumaan ja etsi uutta kotia. Kävin katsomassa sitä ja sen superkiltti luonne hurmasi ja niin tyhjä häkki sai uuden asukkaan. Nellille sopiva ”sulhanen” löytyi omasta takaa eli A-poikueen riistanvärinen Rolle oli isänä

C-poikueessa, joka syntyi 24.9.2001. Isoisä Pummi oli fuchs eli pitkäkarvainen ja myös Nellin taustalla oli pitkäkarvaisia, joten yksi poikasista, Cappuccino-poika oli myöskin fuchs. Ihana kermanvärinen pörriäinen, jolla upea luonne. Se oli myös kani, josta en olisi halunnut luopua, mutta järjen ääni sanoi, ettei kaikkia kaneja voi itsellään pitää. Varsinkin kun se oli uros ja sukua kaikille naarailleni. Niinpä se myytiin uuteen kotiin samoin kun veljet Chili, riista ja Canny, chinchilla.
    Seuraavaksi oli taas Pullan vuoro ja edellisen hyvin onnistuneen poikueen tavoin käytettiin isänä taas Pepsiä, mutta nyt saldona oli vain yksi valtava poikanen

Domino 2.7.2002. Domppu oli huvittava kaninpoikanen. Se nautti täysin ainoan lapsen autuudesta ja imi maitoa niin paljon, että muistutti pian pientä porsasta ja nukkui selällään vatsa pystyssä . Emoltaan se oli perinyt värin (bourgogne) ja itsevarman ja itsenäisen luonteen. Dompusta toivottiin ehkä Bingon kaltaista sylikania, mutta se osoittautui kyllä varsin erilaiseksi. Uudessa kodissaan se on laittanut perheen kolme koiraa järjestykseen ja hallitsee niitä pienen diktaattorin elkein. Mainio otus!
    Bingon ollessa reilu vuoden ikäinen aloin miettiä sille sopivaa ”sulhoa” ja ihastuin Pullan kasvattajan Heidi Karosen omaan kasvattiin leijonaharja-herra Tukkaan. Tukalla oli nimensä veroinen karva ja todella kiva luonne. Se ehkä luuli olevansa enemmän ihminen kuin kani. Elikä juuri sopiva Bingo-tyttöselle. Niinpä syntyi

E-poikue, jonka neljästä poikasesta vain valitettavasti yksi jäi henkiin. Muut olivat kuolleet synnytyksen yhteydessä. Poikanen oli isänsä tavoin bourgognen värinen leijonanharjas ja sai nimekseen Elsa. Se oli todella kiva kanilapsi ja pääsi hyvään kotiin.

    Sitten oli taas Nellin vuoro ja syntyi

F-poikue 25.3.2003. Isänä oli taas oma kasvatti Rolle ja toiveena lisää fuchs-kaneja… ehkä naaras, jonka voisi jättää omaksi. Ei tullut fuchseja, mutta 3 kivaa poikasta kuitenkin. Kaikille oli koditkin valmiina jo pian niiden syntymän jälkeen eli ei tullut sitten houkutusta jättää itselle ketään. Fe; uudessa kodissa Iris, oli pieni ja siro musta naaras, joka pääsi luppakorvakanin seuraksi. Frodo; uudessa kodissaan, liikkeemme naapurustossa, Lune oli myös musta, mutta uros. Ja Funny-tyttö; uudessa kodissaan Hilla, isänsä tapaan riistanvärinen joukon johtaja, joka pääsi koiran kaveriksi.
   Pullaa yritettiin 2003-2004 taas astuttaa useampaan otteeseen, mutta se ei tullut kantavaksi. Liekö jättiläis-Domino vaurioittanut jotain viime kerralla, koska se jäi Pullan viimeiseksi poikaseksi.

G-poikue 29.8.2003 oli taas Bingon ja Tukan heiniä, mutta taas vain yksi poikanen selviytyi. Se oli suloinen madagaskarin värinen leijonaharjaspoika Gandalf; uudessa kodissaan Bobo. Se jäi Käpylään monien muiden kasvattiemme tapaan ja pääsi kultaisennoutajan kaveriksi. Bobo käyttäytyykin kotonaan kuin koira. Ihana kani!
    Nelli-rassukankin piti saada poikasia, mutta se kuoli synnytykseen. Se tuntui pahalta, kun jotenkin ajatteli, että se on omaa syytä, koska on sen päättänyt astuttaa. Vaikka toisaalta, ei niitä kaneja koskaan syntyisi jos ei kukaan niitä astuttaisi. Kanien synnytyksessä on ongelmallista se, että ne haluavat synnyttää yksin kaikessa rauhassa ja yleensä vielä aamuyöstä, jolloin ketään ei ole sitten auttamassakaan jos jotain ongelmia tulee. Nellukka kuoli siis pääsiäisenä 2004. 

Hessu; uudessa kodissaan Rasmus, madagaskarin värinen leijonaharjapoika, syntyi 7.7.2004. Vanhempina taas Bingo ja Tukka. Bingon edellisten poikueiden tapaan taas vain yksi poikanen selvisi. Rasmus muutti isoisänsä Pepsin paikalle Nora-ystäväni luo. Pepsi kuoli 2003 ja Noran koti kaipasi uutta pikkukania. Kukapa olisi ollut sen sopivampi lohduttaja kuin oman kanin jälkeläinen!
    Nellin kuoltua oli taas vähän aikaa niin, että kaupalla asui vain kaksi kania; Pulla ja Bingo. F-poikueen Hilla oli kuitenkin kunnostautunut uudessa kodissaan tuhoamalla huushollia siihen malliin, että se sai lähtöpassit ja muutti takaisin puodille. Hilla on mukava kani, jonka huonona puolena tosin on se, että se on melko aktiivinen ja kekseliäs ja silppuaa kyllä kaiken mihin pääsee käsiksi. Hillalle löytyi sulhanen täältä Käpylästä. Taas Heidi Karosen kasvatti; tällä kertaa kullanvärinen  fuchs-kani Wilson.